torstai 25. lokakuuta 2012

Ärsyttävät (mutta silti hyvin rakastettavat) karvakasat

Nyt hieman asiaa, joka ei liity millään tapaa häihin. Meillä on siis kaksi tyttökissaa, Minni ja Maisa. Molemmat ovat kunnon diivapissiksiä. Sulho on ollut nyt pari päivää työmatkalla Kouvolassa ja nää videot kuvaavat mun kahta viimeistä päivää ja yötä aivan täydellisesti.






Eli esimerkiksi eilen, kun olin töissä aamusta iltaan ja tullessani kotiin, täällä käytiin sellaista hippaleikkiä ja kiusantekoa noiden kahden välillä seuraavan neljän tunnin ajan, että huhhuh. Tai eilen aamulla kun mulla oli ihan hirvee kiire bussiin, niin toinen kissoista linnoittautuu ulko-oven eteen ja katsoo sellaisella katseella sua, että "en varmasti päästä sua minnekään".

Lisäksi jostain kumman syystä aina klo 6:00 täällä alkaa aamulla kunnon metelöinti ja tavaroiden tiputtelu. Kissat tekevät siis melkein kaikkensa, että saisivat mut ylös antamaan ruokaa ja leikkimään. Meidän toinen kissa mm. tulee nuolemaan seinää mun korvan viereen ja voin kertoa että se ääni on HYVIN ärsyttävä. 

Oon myös yrittänyt tehdä tässä koulutehtäviä ja eikös aina kun otan koneen syliin, toinen kissoista haluaa tulla väkisin syliin ja samalla painelee kaikkia mahdollisia näppäimiä. 

Sulhon kanssahan kissat ovat siis yleensä hyvin kiltisti, mut kaippa äiti on aina äiti. :) Onhan nuo toisaalta hyvin rakastettavia ja ihania höpönassuja. Ja eipähän tartte ikinä nukkua yksin, kun on aina karvakasa vieressä kehräämässä. :) Ja voin kertoa, että vuosi sitten hätä oli aika suuri, kun toinen kissa pääsi karkaamaan ikkunasta. 

Nyt odottelen, että sulho saapuu sieltä Kouvolasta (jipii!) ja päästään lähtemään kohti Savoa. Automatkasta kun selvitään (se ei oo kissojen kanssa mikään mukavin ja hiljaisin) niin sitten pääsee taas rentoutumaan mamman ruokien ääreen.

Palaillaan ensi viikolla hääkuulumisten parissa. 
Ihanaa viikonloppua kaikille! :)

4 kommenttia:

  1. Voi kumpa meidänkin kolli tyytyisi nuolemaan seinää mun pään vieressä herätyspuuhissa... Mutta ei! Tämä herra tulee mun viereen, ja naukuu pari kertaa. Jos ei auta, niin sitten tullaan rinnan päälle istumaan, uusi mau ja mauuuu ja sitten tassulla hieman taputetaan nenää. Jos ei tämäkään auta, niin tämä katinroikale ottaa (ja tämä on tosi kuin vesi, olen nähnyt miten katti tekee saman toiselle perheenjäsenelle) tassustaan esille yhden kynnen, tuo sen otsalle, työntää sen otsanahkoihin ja nykäisee tassullaan, aiheutaen saatananmoisen kivun naamataulussa! Siitä kun sitten räjähdän pystyyn, niin herra naukuu ja tulee kiehnäämään että hän haluaisi nyt että herään.

    Kissat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaha voi ei!! :D fiksu kissa pakko myöntää! Meidän kissat "onneksi" tyytyy vain tohon metelöintiin.

      Poista
  2. Jepjep, tuttuja juttuja. Ihan mahotonta keskittyä läppäriin tahi käsitöihin, kun on koko ajan joku karvakasa tunkemassa syliin <3 On ne kissat vaan niiiin parhautta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne, vaikka välillä hieman ärsyttääkin ;)

      Poista