maanantai 29. heinäkuuta 2013

Meidän hääpäivämme: Onnittelut ja morsiamen isän puhe

Arkeen palattu ja ensimmäinen työpäivä loman jälkeen hoidettu kunnialla! Oli ihan kiva nähdä kaikkia työkavereita ja sain jo kuulla ensimmäiset vitsailut uudesta sukunimestäni. ;) Eilen illalla kyllä arkeenpaluu ahdisti aika paljon ja tänään tuntui, että ikävä sulhoa kohtaan oli hirmuinen kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä viimeiset 3 viikkoa. 

Mutta, eiköhän jatketa meidän hääpäivän läpikäymistä? Potrettikuvien jälkeen köröteltiin tosiaan meidän juhlapaikkaa kohti, jonne saavuttiin noin 15 minuuttia myöhemmin. Pelättiin, että onkohan vieraat odottaneet meitä kovinkin pitkään ja kyllästyneet jo, mutta taidettiin tulla ehkä 2 minuuttia liian aikaisin, kun lähestyessämme nähtiin kaasojen pomppivan jotkut ilmassa roikkuvat pallot käsissään äkkiä näkyvistä ;D siinä vaiheessa jo arvattiin mitä juhlapaikalla olisi luvassa, mutta voi että se näky oli hieno kun melkein 100 ihmistä seisoo vaaleanpunaiset ilmapallot käsissään. Noustiin autosta ja ihasteltiin näkyä, kun kaikki vieraat laskivat pallot yhtäaikaa taivaalle. Se oli niiin hienon ja kauniin näköistä! Ihana yllätys, vaikka jossain vaiheessa oltiin samanlaisesta ilmapallojutusta sulhon kanssa puhuttukin.


































































































Ilmapallojen vapauttamisen jälkeen siirryttiin sulhon kanssa vastaanottamaan onnitteluita. 100 ihmisen halaaminen meni tosi nopeasti ja oli ihana huomata, miten aidosti onnellisia ihmiset olivat meidän puolestamme. 








Onnitteluista vieraat siirtyivät suoraan sisälle, jossa kaasot ja bestmanit olivat ohjeistamassa vieraita omille paikoillensa. Sisääntullessaan vieraat saivat myös alkumaljat, skumppaa tai pommacia. Kun kaikki vieraat oli onniteltu, siirryttiin sulhon kanssa sisälle vieraiden kanssa ja seuraavana oli luvassa mun isän puhe. Ajateltiin aluksi, että morsiamen isän puheen olisi voinut pitää ulkona sään salliessa, mutta ajateltiin että säästetään aika sekä hirveä ruuhka juhlapaikan ahtaassa eteisessä mikäli vieraat menevät suoraan onnitteluista paikoillensa ja se toimikin tosi hyvin! 

Mun isä jännitti puhetta siitä asti, kun hääpäivästä sovittiin ja totesinkin isälle, etten odota mitään kunnon puhetta häneltä. Iskä totesikin, että aikoo ainoastaan toivottaa vieraat tervetulleeksi ja onnitella meitä kohottaen maljan ja totesin sen olevan täysin ok. Iskä kuitenkin yllätti ja hän sanoikin mulle jo hääautossa, että aikoo kuin aikookin puhua jotain enemmänkin, mutta varoitti jo etukäteen että saattaa herkistyä! Totesin siihen, että mitäs se haittaa. Isän puhe oli loistava ja isä muisteli puheessaan mun ja sulhon alkuaikoja. Puhe meni oikein hyvin eikä itkukaan tullut, vaikka muutaman kerran teki kuulemma tiukkaa ;) Oltiin molemmat hyvin otettuja isäni pitämästä puheesta.






Morsiamen puheen jälkeen seurasi ensimmäinen ohjelmanumero, josta seuraavassa postauksessa lisää! 

Kuvat: Henri Pylväs. Ethän kopioi kuvia!!

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Meidän hääpäivämme: Potrettikuvat osa 1.

Noniin, tää tyttö on lähdössä tänään viettämään viimeisiä lomapäiviä tyttöjen kanssa Tukholmaan, mutta jatketaan sitä ennen pikaisesti vielä hääpäivämme läpikäymistä. Seuraavana vuorossa meidän ensimmäiset potrettikuvat, jotka otettiin matkalla juhlapaikalle. Anoppilan mökkitiellä on yksi aivan ihastuttava paikka, jossa halusin ehdottomasti otattaa osan meidän hääkuvista ja onneksi paikka sattui olemaan matkan varrella, sillä emme halunneet että vieraat joutuvat odottamaan meitä kovin kauaa. Muutenkin hoidettiin kuvaukset todella nopeasti juuri edellämainitusta syystä sekä siksi, että mökkitiellä sattui olemaan harvinaisen kova liikenne ja meidän hääautomme taas sen verran iso eikä todellakaan mikään kovin helppo ja nopea kääntää, etteivät ohikulkevat autot mahtuneet menemään meidän ohitsemme. Mutta kärsivällisesti he odottivat, että saamme kuvaukset hoidettua loppuun. :D 

Mutta eipä tässä sen kummempia, antaa kuvien taas puhua puolestaan! 






























Kuvat: Henri Pylväs. Ethän kopioi kuvia!!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Meidän hääpäivämme: Vihkiminen

Noniin Sisiliasta kotiuduttu viime yönä ja nyt onkin aika jatkaa meidän hääpäivämme läpikäymistä. Seuraavana vuorossa meidän vihkiminen. Varoituksen sana tähän alkuun, että tästä postauksesta tulee hyyyvin pitkä, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti! 

Tosiaan, kirkkoon lähdettiin noin 30 minuuttia ennen vihkimisen alkamista. Vihkiminenhän meillä oli klo 14.00 ja kirkkona toimi kaunis Leppävirran kirkko. Itse matkustin kirkolle hääauton kyydissä iskä seuranani. Oli tosi kiva saada iskä viereen istumaan ja hieman tasoittamaan jännitystä. Mun olo oli ollu koko päivän tosi rauhallinen, mutta matkalla kirkolle jännitys alkoi pikkuhiljaa nousta ja varsinkin silloin, kun näin kaikki vieraamme kirkon pihalla. Pysähdyimme hääauton kanssa hieman kauemmaksi kirkosta ja odotettiin, että kaikki vieraat menisivät sisälle. Kun menin kaasojen ja morsiustytön kanssa kirkon aulaan odottelemaan, alkoi jännitys olla jo aika kova ja kurkkua kuivas. Taisi kaikilla jo tässä vaiheessa hieman kädet täristä. Sulho kertoi, että aika ennen ovien aukeamista oli tuntunut tosi pitkälle ja jännitys oli kova myös siellä päässä. 
























































Jossain kohti suntio kysyi meiltä, että olemmeko valmiita ja sitten ovet jo pian aukesivatkin ja kaunis pianomusiikki alkoi soimaan kirkossa! Meidän sisätulobiisinä oli tosiaan Yiruman Kiss the rain ja voin kertoa, että se kuulosti niiiin kauniilta. Morsiustyttömme ja kaasot lähtivät ensin kävelemään käytävää pitkin ja me lähdimme isäni kanssa hetken päästä perään. Mähän repesin kunnon huutoitkuun silloin kirkkoharjoituksissa ja nyt yritin kovasti tsempata ettei mulle tulisi samanlaista rumaitkua kuin silloin. Heti kun lähdettiin isäni kanssa liikkeelle, ajattelin ettei tästä tuu taas yhtään mitään ja kerkesin jo sanoa iskällekin, että sieltä se itku taas tulee. Alahuuli väpättäen mentiin käytävää eteenpäin ja kun alettiin lähestyä vieraita, alahuuli lakkasi väpättämästä ja tilalle tuli pikemminkin hyvin rentoutunut ja onnellinen olotila. Mun kampaaja antoi mulle vinkin, että älä vaan katso ketään vieraita silmiin, sillä silloin se itku varmasti tulee, mutta mulle kävi kyllä päinvastoin.




























Siinä sitä sitten tallusteltiin iskän kanssa pitkää käytävää pitkin ja jossain vaiheessa sulho lähti kävelemään meitä vastaan. Kun näin sulhon, mun sisälle tuli niin onnellinen ja rauhallinen olo. Sulho näytti niiiin komealta! Oli aivan mieletön fiilis nähdä sulho ja taisi tuo sulhokin olla ihan onnellinen nähdessään mut. Sulho kertoi jälkikäteen, että itku oli meinannut tulla kun ovet aukesivat ja sulho näki mut kävelevän käytävää pitkin.

Mutta joo, jossain vaiheessa käytävää kohdattiin sulho ja isä luovutti tyttärensä heittäen ylävitoset sulhon kanssa! Iskä ja sulho olivat asiasta kyllä vitsailleet aiemmin, mutten tajunnut että he ihan oikeasti aikoivat sen toteuttaa ja koko juttu tuli täytenä yllärinä. Tässä vaiheessa olo viimeistään rentoutui ja taisi vieraatkin naurahtaa. Jälkeenpäin sekä sulho että isäni ovat saaneet paljon kehuja läpsystä! 































Papin puhe oli aivan loistava niinkuin osattiin jo etukäteen hieman arvatakin! Papin puhe oli juuri sopivan rento ja hauska meidän häihimme ja pappi sai sekä meidät että vieraat nauramaan monesti. Emme missään nimessä olisi voineet saada parempaa pappia ja suosittelen Olli Tynkkystä Varkauden seurakunnasta kaikille! 

Totaalinen yllätys oli, kun pappi pyysi minua ottamaan meidän vihkiraamatun päällä olevan päivänkakkaran käteen ja laskea sen terälehtien mukaan rakastaako sulho minua oikeasti. Muutaman "rakastaa, ei rakasta"-lausahduksen jälkeen tämä morsmaikku meni jo laskuissa sekasin ja pappikin totesi, että "revi ne kaikki kerralla ja sano että rakastaa!", mutta mä halusin selvittää mitä terälehdet oikeasti kertoo ja rakastaahan se sulho ihan oikeesti. ;)






























Tahdotko-kysymykset tulivat todella nopeasti ja yllättäen! Kun oli sulhon vuoro sanoa tahdon, otti hän minua kädestä kiinni ja käänsi itseään kohti ja sanoi, että "koko sydämestäni - tahdon". Tässä vaiheessa tuli itku ja ajattelin, että voi miten romanttista! Jälkeenpäin kuulin, että sulhon oli tarkoitus vain kuluttaa sekunteja, sillä kaikkihan tietävät että kuinka monta sekuntia menee papin kysymyksestä tahdon-sanaan, niin yhtä monta Jallu-pulloa ansaitsee. :D Sulho laski videolta, että 5 sekuntia meni! Ja okei, oli siinä ehkä se romanttinekin tarkoitus taustalla... ;)

Tahtomisten jälkeen sulhon veli toi meidän sormukset ja lausuttiin toisillemme sormusvalat. Lausuttiin valat tosiaan omin sanoin ilman papin avustusta ja hyvinhän ne meni, vaikka etukäteen jännitinkin että mitenköhän sitä pystyy mitään järkevää sanomaan. Ja ensimmäinen suukkokin avioparina meni oikein onnistuneesti, vaikka pappi joutuikin käsimerkein näyttämään sulholle, että nyt olisi aika pussata! :D































Seuraavana vuorossa oli musiikkiesitys, josta vastasivat sulhon perhetutut. He soittivat ja lauloivat meille Johanna Kurkelan Rakkauslaulun ja itkuhan sitä kuunnellessa taas tuli. Laulu kuulosti todella kauniilta kirkossa. Lauluesityksen jälkeen vuorossa oli Raamatun tekstin lukeminen. Tekstinä meillä oli 1. Korinttilaiskirje, jonka luki mun suloinen veljenpoikani. Lukeminen meni erittäin hyvin, vaikka tiesin että veljenpoikaa kyseinen juttu kovasti jännittikin! 




























Seuraavaksi tulikin loppurukoukset sekä papin onnittelut. Pappi antoi mulle lopuksi vinkin, että "me miehet pysytään hyvinä, jos meitä aina välillä vähän hemmotellaan, joten muista hemmotella!". Poistumismusiikki pamahti soimaan ja lähdimme kävelemään kirkon käytävää pitkin tuoreena ja hyvin onnellisena avioparina. Poistumismusiikkina meillä toimi Yiruman 27. may -kappale. Alttarilta poistuessa en voinut muuta ku hymyillä! 

Me mentiin sulhon kanssa odottelemaan sakastiin siksi aikaa kun vieraat poistuivat kirkosta. Kirkon ulkopuolella vieraat saivat itsellensä saippuakuplat sekä kartat juhlapaikalle kaasojen toimesta. Kun kaikki vieraat olivat ulkona, tulimme me sulhon kanssa ulos onnitteluhuutojen ja saippuakuplasateen saattelemana! Olo oli aivan mieletön!! Käveltiin sulhon kanssa suoraan hääautolle, jossa aukastiin samantien skumppa ja lähdettiin kohti meidän ensimmäistä valokuvauspaikkaa, josta tarkemmin seuraavassa postauksessa! 













Mutta vihkiminen meni toooodella nopeasti ja onneksi vieraatkin kertoivat sen menneen todella nopeasti - kiitos meidän loistavan papin! Saatiin myös paljon kiitosta ja kehuja meidän vihkimistilaisuudesta kokonaisuudessaan - tilaisuus oli kuulemma ollut aivan meidän näköinen pianomusiikkia, lauluesityksiä sekä tietenkin pappia myöten. 

Nyt pakko ruveta päikkäreillä, hieman jäi yöunet vähäisiksi viime yönä kun oltiin siinä neljän aikaan aamulla vasta kotona ja nukkumana päästiin vasta viiden jälkeen, kun innostuttiin vaihtamaan kuulumiset mun vanhempien kanssa, jotka olivat meillä kissavahteina! Mutta palataan asiaan taas mahdollisimman pian! :)

Postauksen kuvat vieraiden ja Henri Pylvään ottamia, joten ethän kopioi!