Jännittää!

Kattelin eilen Satuhäitä ja siinä kohtaa kun morsiuspari sanoi toisilleen "tahdon", mulle tuli ihan älyttömästi perhosia vatsaan! Iski ihan älytön jännitys, kun tajusin ettei siihen oikeasti ole enää kauan aikaa, kun me ollaan tuossa samassa tilanteessa. Tirauttelin siinä sitten samalla muutamat kyyneleet ja herättelin sulhoa siinä hihkuen, että "ME MENNÄÄN KOHTA NAIMISIIN, TAJUUTKO!". Sulho siinä sitten kuorsauksen seasta sai sanottua jotain "joo, jee...". 

Vaikka häihin onkin nyt se alle puoli vuotta, tuntuu koko hääasia vielä tosi uskomattomalta ja kaukaiselta. Sormuksen osto toi naimisiin menemisen taas hieman lähemmäksi ja todellisemmaksi, mutta silti tää naimisiinmeno ei tunnu menevän tajuntaan asti. Töissä ihmiset kysyy, että rupeaako jo jännittämään ja stressaamaan, johon oon todennut vain ettei koko asiaa oikein edes tajua vielä. Mutta eilen iski oikein kunnon jännitys ja se oli tosi ihana tunne! Kuuntelin sitten siihen perään vielä meidän sisääntulobiisin, joten sain tirautella kyyneliä vielä hieman lisää. :) 

Näin tuossa tänään aikaisemmin yhtä kaasoani, joka on lähdössä torstaina vaihtoon ja tulee takaisin toukokuussa. Sitten kun hän tulee takaisin, häihin on enää 2 kk ja silloin on varmaan täystohina päällä! Puhuttiinkin, että tuntuu että aika menee niin nopeasti ettei oikein ehdi saada mistään otetta kun päivät ja viikot vain menee. Koko ajan vain miettii, että pitää hoitaa se ja tuo, mutta ei ole mitään hajua milloin tai mihin mennessä. Pitäisikin tehdä oikein kunnon aikataulutus. Mutta silti tää mun stressitaso häiden suhteen on pysynyt yllättävän alhaalla ottaen huomioon, että oon aika kova stressaamaan mulle tärkeistä asioista. No, ehkä se bridezilla iskee sieltä vielä jossain vaiheessa. 

Puhuttiin kaason kanssa myös vieraslistasta ja siitä, kenet pitää kutsua ja kenet ei. Näin viikonloppuna ala- ja yläasteen (ja hieman lukioaikaistakin) parasta ystävääni ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Oltiin tosiaan aiemmin kuin paita ja peppu, mutta ystäväni muuttaessa lukion alussa pääkaupunkiseudulle minun jäädessä vielä Savoon, alkoi meidän tiet eroamaan ja tosiaan viimeksi näimme helmikuussa 2008. Juttelimme sitten häistä ja tämä ystäväni kysyi, että "kai mä saan kutsun häihin?". Menin siinä sitten ehkä hieman vaikeaksi, mutta sanoin ihan suoraan että ei saa, sillä emme ole ollut moneen vuoteen tekemisissä ja johonkin se raja on vedettävä. Vaikka ollaankin oltu joskus parhaita ystäviä ja toivottavasti nyt jatketaan yhteydenpitoa, ei kai sillä perusteella voi olettaa saavansa kutsua häihin? Itse en edes odottaisi kutsua mikäli tämä ystäväni menisi häihin. 

Lisäksi sulholla on yksi miespuolinen kaveri, joka puhui jo viime vuonna meidän häistä ja miten saisi kutsun itselleen sinne. Nyt uutena vuotena tämä kaveri otti puheeksi taas meidän häämme ja oli puhunut yhdelle toiselle kaverillemme, ettei varmaan saa kutsua häihin. Ja sitten kun illan lopuksi sanoimme heipat toisillemme, sanoi tämä kaveri minulle että "pitäkää hauskat häät!", aivan kuin loukkaantuen jo valmiiksi siitä ettei saa kutsua, vaikkei tiedä olemmeko kutsumassa hänet vai emme. Samoin myös viime keväänä erään kaverimme tyttöystävä tiuskaisi meille että "ei ole kutsua näkynyt". 

Oonkin miettinyt, että millä perusteella ihmiset olettaa saavansa kutsun? Toki on niitä sukulaisia, jotka on ns. pakko kutsua kohteliaisuussyistä. Mutta entä kaverit/tutut? Tai niiden tyttöystävät? Tämänkin kaverin tyttöystävän, joka kysyi äkäisesti puuttuvasta kutsusta, olen nähnyt elämäni aikana ehkä 2 kertaa eikä tätä kaveriakaan tule turhan usein nähtyä, ehkä joskus jossain juhlissa. Tyttö- ja poikaystävissä olemme vetäneet rajan siinä, että hyvien ystävien puolisot kutsutaan, jos he ovat seurustelleet jo silloin, kun olemme vieraslistaa aloittaneet tekemään. Mutta esim. sulhon luokkakaverin tyttöystävää emme kutsu, vaikka he ovatkin seurustelleet pitkään. Myöskin sulhon pari bestmania on alkanut seurustelemaan aivan hiljattain, mutta heidänkään tyttöystäviä emme (näillä näkymin) ole kutsumassa. En tiedä onko se törkeää, mutta niinkuin olen aiemmin jo sanonut, johonkin se raja on vedettävä. Hienoahan olisi pitää aivan megaisot partyt jonne kaikki pääsisivät, mutta se kun ei nyt ole mahdollista, niin pakko tehdä valintoja. Mutta voiko siitä sitten loukkaantua, jos ei kutsua tulekaan? Tai no puhuttiinkin kaason kanssa, että ehkä kaikki olettavat, että meidän häistä tulee niin mahtavat bileet (tai siis niistähän tulee!), että haluaisivat olla paikalla. :D

Jopas tuli tekstiä taas. Olin siis tenttiin lukemassa, kun muistin tän eilisen ihanan jännityksen tunteen ja teki mieli kertoa siitä täällä ja yllättäen mentiin vähän yli aiheen. 

Mites muut, onko teillä ollut vieraslistan kanssa ongelmia? Mihin te vedätte rajan?

kuvat: Style Me Pretty