Arkeen palattu ja ensimmäinen työpäivä loman jälkeen hoidettu kunnialla! Oli ihan kiva nähdä kaikkia työkavereita ja sain jo kuulla ensimmäiset vitsailut uudesta sukunimestäni. ;) Eilen illalla kyllä arkeenpaluu ahdisti aika paljon ja tänään tuntui, että ikävä sulhoa kohtaan oli hirmuinen kun ollaan oltu niin tiiviisti yhdessä viimeiset 3 viikkoa.
Mutta, eiköhän jatketa meidän hääpäivän läpikäymistä? Potrettikuvien jälkeen köröteltiin tosiaan meidän juhlapaikkaa kohti, jonne saavuttiin noin 15 minuuttia myöhemmin. Pelättiin, että onkohan vieraat odottaneet meitä kovinkin pitkään ja kyllästyneet jo, mutta taidettiin tulla ehkä 2 minuuttia liian aikaisin, kun lähestyessämme nähtiin kaasojen pomppivan jotkut ilmassa roikkuvat pallot käsissään äkkiä näkyvistä ;D siinä vaiheessa jo arvattiin mitä juhlapaikalla olisi luvassa, mutta voi että se näky oli hieno kun melkein 100 ihmistä seisoo vaaleanpunaiset ilmapallot käsissään. Noustiin autosta ja ihasteltiin näkyä, kun kaikki vieraat laskivat pallot yhtäaikaa taivaalle. Se oli niiin hienon ja kauniin näköistä! Ihana yllätys, vaikka jossain vaiheessa oltiin samanlaisesta ilmapallojutusta sulhon kanssa puhuttukin.
Ilmapallojen vapauttamisen jälkeen siirryttiin sulhon kanssa vastaanottamaan onnitteluita. 100 ihmisen halaaminen meni tosi nopeasti ja oli ihana huomata, miten aidosti onnellisia ihmiset olivat meidän puolestamme.
Onnitteluista vieraat siirtyivät suoraan sisälle, jossa kaasot ja bestmanit olivat ohjeistamassa vieraita omille paikoillensa. Sisääntullessaan vieraat saivat myös alkumaljat, skumppaa tai pommacia. Kun kaikki vieraat oli onniteltu, siirryttiin sulhon kanssa sisälle vieraiden kanssa ja seuraavana oli luvassa mun isän puhe. Ajateltiin aluksi, että morsiamen isän puheen olisi voinut pitää ulkona sään salliessa, mutta ajateltiin että säästetään aika sekä hirveä ruuhka juhlapaikan ahtaassa eteisessä mikäli vieraat menevät suoraan onnitteluista paikoillensa ja se toimikin tosi hyvin!
Mun isä jännitti puhetta siitä asti, kun hääpäivästä sovittiin ja totesinkin isälle, etten odota mitään kunnon puhetta häneltä. Iskä totesikin, että aikoo ainoastaan toivottaa vieraat tervetulleeksi ja onnitella meitä kohottaen maljan ja totesin sen olevan täysin ok. Iskä kuitenkin yllätti ja hän sanoikin mulle jo hääautossa, että aikoo kuin aikookin puhua jotain enemmänkin, mutta varoitti jo etukäteen että saattaa herkistyä! Totesin siihen, että mitäs se haittaa. Isän puhe oli loistava ja isä muisteli puheessaan mun ja sulhon alkuaikoja. Puhe meni oikein hyvin eikä itkukaan tullut, vaikka muutaman kerran teki kuulemma tiukkaa ;) Oltiin molemmat hyvin otettuja isäni pitämästä puheesta.
Morsiamen puheen jälkeen seurasi ensimmäinen ohjelmanumero, josta seuraavassa postauksessa lisää!
Kuvat: Henri Pylväs. Ethän kopioi kuvia!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti