perjantai 14. joulukuuta 2012

Pohdintaa avioliitosta


"Siispä arvon morsiamet, miltä avioituminen tuntuu? Pelottaako, jännittääkö, kauhistuttaako? Etkö ole edes oikein pohtinut asiaa, ainakaan miehen kanssa? Onko suunnitelmat tulevaisuuden suhteen selvät vai piirrelläänkö vielä yhteistä karttaa?"

Villi Varpunen blogissaan pyytää morsmaikkuja pohtimaan yllä olevia asioita. Lukekaa koko teksti tästä.

Minun hääblogini on todella pinnallinen ja keskittyy ainoastaan juurikin koristeluihin ym. asioihin. Silloin kun perustin blogin, ajattelin sen olevan vain minua itseäni sekä kaasoja (ja anoppeja) varten oleva muistio, jonne voin kerätä ajatuksiani ja ideoita tulevia häitä varten. Plussaa olisi jos joku ulkopuolinen blogin sattuisi löytämään ja saisi ideoita omiin häihinsä sekä haluaisi vaihtaa ajatuksia.

Blogia aloittaessani päätin, että blogi pysyy hyvin pinnallisena enkä esimerkiksi kerro minun ja sulhon arkielämästä täällä. Aluksi ajattelin, etten edes julkaise meidän kuvaa, mutta nyt sekin on tehty sekä meidän molempien nimet. Jotenkin tää blogi alkaa enemmän ja enemmän tuntua sellaiselta julkiselta mutta silti henkilökohtaiselta päiväkirjalta, jonne uskaltaa pikkuhiljaa paljastella asioita.

Olen usein miettinyt kyllä, pitäisikö minun pohtia vakavempia häihin liittyviä asioita blogissani, mutta se ei ole kuitenkaan tuntunut oikealta. Mutta nyt päätin tarttua tähän haasteeseen!

Olen miettinyt tulevaa avioliittoa paljon ja myönnän, että välillä se oikea syy avioitumiseen jää taustalle kaiken pinnallisen häähössötyksen keskellä. Hääpäivä on kuitenkin vain se yksi päivä, mutta avioliiton on tarkoitus kestää koko elämän. Olen kyllä joskus nauranutkin itselleni, että miten joku niin pieni, mutta sillä hetkellä niin suurelta tuntuva asia (esim. juhlapaikan koristelu) voi saada niin suuren ahdistuksen aikaiseksi.

Avioliitto on minulle kuitenkin todella tärkeä asia. Olen aina ollut sitä mieltä, että kihloihin ja naimisiin mennään vain kerran elämässä (vaikka silloin joskus 15-vuotiaana ajattelinkin, että mähän en siis tod. mee naimisiin vaan oon ikisinkku). Tämän vuoksi emme esim. kiirehtineet kihlautumisen kanssa, vaan halusimme olla varmoja että tämä meidän juttumme kestää. On yleinen ajatus, että avioliiton mukana kaikki muuttuu. Tällä hetkellä minusta ainoa muutos on se, että oma sukunimeni muuttuu sulhon sukunimeksi sekä joidenkin asioiden hoitaminen miuttuu ja samalla myös helpottuu. Toki asiat muuttuvat myös lainsäädännöllisestikin sekä avioliiton myötä suhde muuttuu viralliseksi. Toisaalta en tiedä vielä, mitä avioliitossa oleminen konkreettisesti on, sitä voi tällä hetkellä vain miettiä ja pähkäillä.  Mutta se tärkein, eli kahden ihmisen välinen rakkaus, ei avioliitossa muutu miksikään, korkeintaan vahvistuu. 

Ollaan keskusteltu sulhon kanssa paljon tulevasta ja että jännittääkö tai pelottaako ja sulholta on aina tullut suora vastaus, että "ei pelota" vaan hän uskoo meihin täysillä. Itse olen samoilla linjoilla, vaikka välillä tuleekin mietittyä, että "mitä jos" ja tottakai suuri elämänmuutos myös jännittää ja mietityttää. Avioon mennessä ei pitäisi miettiä mahdollista avioeroa vaan uskoa ja luottaa liiton kestävyyteen, mutta tietysti on aina olemassa se vaihtoehto.  Olen kuitenkin sitä mieltä, että mikäli siihen tilanteen jouduttaisiin sitten joskus, se on tarkoitettu menemään niin eikä maailma lopu siihen. 

Uskon kuitenkin meihin 110%:sti. Helmikuussa ollaan seurusteltu sulhon kanssa seitsemän vuotta ja tuohon seitsemään vuoteen on mahtunut kaikenlaista, ylä- ja alamäkiä. Kaikesta ollaan kuitenkin selvitty eikä olla luovutettu helpolla. Tällä hetkellä olen todella onnellinen, mutta tiedän että tulevaisuudessa tulemme kohtaamaan suuria haasteita ja koettelemuksia, mutta uskon, että niistä selvitään, aivan niin kuin tähänkin asti. Me ollaan paljon keskusteltu tulevaisuudesta sulhon kanssa ja kummallakin on samanlaiset toiveet ja haaveet sen suhteen, joten odotan tulevaisuutta enemmän innolla kuin kauhulla. En muuten olisi menossa naimisiin alle 7 kuukauden kuluttua. Ja kyllä minä vaan rakastan tuota välillä-myös-hyvin-ärsyttävää mieshenkilöä erittäin paljon! Ja kun kirkon alttarilla sanon "tahdon", se on lupaus siitä, että lupaan rakastaa miestäni siihen asti, kunnes "kuolema meidät erottaa".

En tiedä oliko tässä tekstissä mitään järkeä, mutta tulipahan kirjotettua mitä mieleen tuli. Nyt voidaankin taas jatkossa keskittyä siihen pinnalliseen häähömpötykseen. :) 

8 kommenttia:

  1. Taidat olla ensimmäinen bloggaaja, joka avoimesti myöntää, että häähössötyksen keskellä syvemmät pohdinnat jäävät joskus taustalle. Ja sehän ei ole mitenkään yllättävää, eikä hurjan vaarallista, kun tosiaan muistaa palata välillä maanpinnalle ja kun tiedostaa leijuvansa häähömppäpilvissä joskus liikaakin. Monet eivät tätä halua edes myöntää, vaikka niin varmasti jokaisen kohdalla välillä käy. Pointsit rehellisyydestä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä mietin tätä aika paljon näiden kaikkien tekstien keskellä ja kun.. no me on pohdittu nää asiat jo paljon ennen kihloihin menoa eli ennen tätä häähössötystä. Oikeastaan nyt on hyvä aika tälle hömpälle, koska ne vakavammat jutut ja avioliiton merkitys meille molemmille tuli käytyä läpi jo ajat sitten. Eli tavallaan ne on syystäkin nyt tässä vaiheessa taka-alalla, koska ne on jo mietittyjä juttuja, kun kerran tässä vaiheessa ollaan.

      Aaah... tää on kyllä nyt mun viimeinen viesti aiheesta, kun olen jotenkin niin eri junassa tän asian suhteen :D

      Poista
    2. Mä ymmärrän kyllä täysin sun pointin ja oon sun kanssa myös samoilla linjoilla! Me ollaan puhuttu kans paljon kihlautumisesta ja avioliitosta ennen kuin kihlaus edes tapahtui ja ollaan käyty läpi mitä ne kummallekin merkitsee. Ja oon samaa mieltä sun kanssa siitä, että sen takia avioitumisen syyt eivät ole häitä suunniteltaessa päällimmäisenä mielessä. :) Lähinnä tolla mun kommentilla tarkoitin sitä, että kun aivan tajuttoman ahdistuskohtauksen jostakin oikeasti mitättömästä asiasta, on hyvä painaa mieleen, että tärkeintä että minä ja sulho saamme toisemme tuona päivänä. ;)

      Poista
    3. höh kirjotusvirhe, tarkotin siis että kun SAAN aivan tajuttoman ahdistuskohtauksen! mutta siis, häähössötys on aivan ihanaa ja siitä pitää nauttia, sillä tarkoitus ainakin ettei näihin asioihin ensi heinäkuun jälkeen enää ikinä palata muuten kuin jos pääsen kaasona toiminaan jonkun ystävän häissä. :)

      Poista