keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Meidän hääpäivämme: Vihkiminen

Noniin Sisiliasta kotiuduttu viime yönä ja nyt onkin aika jatkaa meidän hääpäivämme läpikäymistä. Seuraavana vuorossa meidän vihkiminen. Varoituksen sana tähän alkuun, että tästä postauksesta tulee hyyyvin pitkä, mutta toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti! 

Tosiaan, kirkkoon lähdettiin noin 30 minuuttia ennen vihkimisen alkamista. Vihkiminenhän meillä oli klo 14.00 ja kirkkona toimi kaunis Leppävirran kirkko. Itse matkustin kirkolle hääauton kyydissä iskä seuranani. Oli tosi kiva saada iskä viereen istumaan ja hieman tasoittamaan jännitystä. Mun olo oli ollu koko päivän tosi rauhallinen, mutta matkalla kirkolle jännitys alkoi pikkuhiljaa nousta ja varsinkin silloin, kun näin kaikki vieraamme kirkon pihalla. Pysähdyimme hääauton kanssa hieman kauemmaksi kirkosta ja odotettiin, että kaikki vieraat menisivät sisälle. Kun menin kaasojen ja morsiustytön kanssa kirkon aulaan odottelemaan, alkoi jännitys olla jo aika kova ja kurkkua kuivas. Taisi kaikilla jo tässä vaiheessa hieman kädet täristä. Sulho kertoi, että aika ennen ovien aukeamista oli tuntunut tosi pitkälle ja jännitys oli kova myös siellä päässä. 
























































Jossain kohti suntio kysyi meiltä, että olemmeko valmiita ja sitten ovet jo pian aukesivatkin ja kaunis pianomusiikki alkoi soimaan kirkossa! Meidän sisätulobiisinä oli tosiaan Yiruman Kiss the rain ja voin kertoa, että se kuulosti niiiin kauniilta. Morsiustyttömme ja kaasot lähtivät ensin kävelemään käytävää pitkin ja me lähdimme isäni kanssa hetken päästä perään. Mähän repesin kunnon huutoitkuun silloin kirkkoharjoituksissa ja nyt yritin kovasti tsempata ettei mulle tulisi samanlaista rumaitkua kuin silloin. Heti kun lähdettiin isäni kanssa liikkeelle, ajattelin ettei tästä tuu taas yhtään mitään ja kerkesin jo sanoa iskällekin, että sieltä se itku taas tulee. Alahuuli väpättäen mentiin käytävää eteenpäin ja kun alettiin lähestyä vieraita, alahuuli lakkasi väpättämästä ja tilalle tuli pikemminkin hyvin rentoutunut ja onnellinen olotila. Mun kampaaja antoi mulle vinkin, että älä vaan katso ketään vieraita silmiin, sillä silloin se itku varmasti tulee, mutta mulle kävi kyllä päinvastoin.




























Siinä sitä sitten tallusteltiin iskän kanssa pitkää käytävää pitkin ja jossain vaiheessa sulho lähti kävelemään meitä vastaan. Kun näin sulhon, mun sisälle tuli niin onnellinen ja rauhallinen olo. Sulho näytti niiiin komealta! Oli aivan mieletön fiilis nähdä sulho ja taisi tuo sulhokin olla ihan onnellinen nähdessään mut. Sulho kertoi jälkikäteen, että itku oli meinannut tulla kun ovet aukesivat ja sulho näki mut kävelevän käytävää pitkin.

Mutta joo, jossain vaiheessa käytävää kohdattiin sulho ja isä luovutti tyttärensä heittäen ylävitoset sulhon kanssa! Iskä ja sulho olivat asiasta kyllä vitsailleet aiemmin, mutten tajunnut että he ihan oikeasti aikoivat sen toteuttaa ja koko juttu tuli täytenä yllärinä. Tässä vaiheessa olo viimeistään rentoutui ja taisi vieraatkin naurahtaa. Jälkeenpäin sekä sulho että isäni ovat saaneet paljon kehuja läpsystä! 































Papin puhe oli aivan loistava niinkuin osattiin jo etukäteen hieman arvatakin! Papin puhe oli juuri sopivan rento ja hauska meidän häihimme ja pappi sai sekä meidät että vieraat nauramaan monesti. Emme missään nimessä olisi voineet saada parempaa pappia ja suosittelen Olli Tynkkystä Varkauden seurakunnasta kaikille! 

Totaalinen yllätys oli, kun pappi pyysi minua ottamaan meidän vihkiraamatun päällä olevan päivänkakkaran käteen ja laskea sen terälehtien mukaan rakastaako sulho minua oikeasti. Muutaman "rakastaa, ei rakasta"-lausahduksen jälkeen tämä morsmaikku meni jo laskuissa sekasin ja pappikin totesi, että "revi ne kaikki kerralla ja sano että rakastaa!", mutta mä halusin selvittää mitä terälehdet oikeasti kertoo ja rakastaahan se sulho ihan oikeesti. ;)






























Tahdotko-kysymykset tulivat todella nopeasti ja yllättäen! Kun oli sulhon vuoro sanoa tahdon, otti hän minua kädestä kiinni ja käänsi itseään kohti ja sanoi, että "koko sydämestäni - tahdon". Tässä vaiheessa tuli itku ja ajattelin, että voi miten romanttista! Jälkeenpäin kuulin, että sulhon oli tarkoitus vain kuluttaa sekunteja, sillä kaikkihan tietävät että kuinka monta sekuntia menee papin kysymyksestä tahdon-sanaan, niin yhtä monta Jallu-pulloa ansaitsee. :D Sulho laski videolta, että 5 sekuntia meni! Ja okei, oli siinä ehkä se romanttinekin tarkoitus taustalla... ;)

Tahtomisten jälkeen sulhon veli toi meidän sormukset ja lausuttiin toisillemme sormusvalat. Lausuttiin valat tosiaan omin sanoin ilman papin avustusta ja hyvinhän ne meni, vaikka etukäteen jännitinkin että mitenköhän sitä pystyy mitään järkevää sanomaan. Ja ensimmäinen suukkokin avioparina meni oikein onnistuneesti, vaikka pappi joutuikin käsimerkein näyttämään sulholle, että nyt olisi aika pussata! :D































Seuraavana vuorossa oli musiikkiesitys, josta vastasivat sulhon perhetutut. He soittivat ja lauloivat meille Johanna Kurkelan Rakkauslaulun ja itkuhan sitä kuunnellessa taas tuli. Laulu kuulosti todella kauniilta kirkossa. Lauluesityksen jälkeen vuorossa oli Raamatun tekstin lukeminen. Tekstinä meillä oli 1. Korinttilaiskirje, jonka luki mun suloinen veljenpoikani. Lukeminen meni erittäin hyvin, vaikka tiesin että veljenpoikaa kyseinen juttu kovasti jännittikin! 




























Seuraavaksi tulikin loppurukoukset sekä papin onnittelut. Pappi antoi mulle lopuksi vinkin, että "me miehet pysytään hyvinä, jos meitä aina välillä vähän hemmotellaan, joten muista hemmotella!". Poistumismusiikki pamahti soimaan ja lähdimme kävelemään kirkon käytävää pitkin tuoreena ja hyvin onnellisena avioparina. Poistumismusiikkina meillä toimi Yiruman 27. may -kappale. Alttarilta poistuessa en voinut muuta ku hymyillä! 

Me mentiin sulhon kanssa odottelemaan sakastiin siksi aikaa kun vieraat poistuivat kirkosta. Kirkon ulkopuolella vieraat saivat itsellensä saippuakuplat sekä kartat juhlapaikalle kaasojen toimesta. Kun kaikki vieraat olivat ulkona, tulimme me sulhon kanssa ulos onnitteluhuutojen ja saippuakuplasateen saattelemana! Olo oli aivan mieletön!! Käveltiin sulhon kanssa suoraan hääautolle, jossa aukastiin samantien skumppa ja lähdettiin kohti meidän ensimmäistä valokuvauspaikkaa, josta tarkemmin seuraavassa postauksessa! 













Mutta vihkiminen meni toooodella nopeasti ja onneksi vieraatkin kertoivat sen menneen todella nopeasti - kiitos meidän loistavan papin! Saatiin myös paljon kiitosta ja kehuja meidän vihkimistilaisuudesta kokonaisuudessaan - tilaisuus oli kuulemma ollut aivan meidän näköinen pianomusiikkia, lauluesityksiä sekä tietenkin pappia myöten. 

Nyt pakko ruveta päikkäreillä, hieman jäi yöunet vähäisiksi viime yönä kun oltiin siinä neljän aikaan aamulla vasta kotona ja nukkumana päästiin vasta viiden jälkeen, kun innostuttiin vaihtamaan kuulumiset mun vanhempien kanssa, jotka olivat meillä kissavahteina! Mutta palataan asiaan taas mahdollisimman pian! :)

Postauksen kuvat vieraiden ja Henri Pylvään ottamia, joten ethän kopioi!

16 kommenttia:

  1. Oi mitä kuvia! Aivan huikeaa <3 vitsit miten onnellisilta näytätte! Vielä kerran onnea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat on kyllä juuri sellaisia kuin haluttiinkin! :) Kiitos! <3

      Poista
  2. Mielettömän hienoja kuvia!! Morsian näyttää kovin kauniilta :)
    Onnea paljon vielä melko tuoreelle avioparille! :)

    VastaaPoista
  3. Ihania juttuja kaikki noi yläfemmat, päivänkakkara ja Jallu-pullon havittelut :D Tollasia hauskoja ja söpöjä yksityiskohtia, joita voi sitten muistella vanhanakin :) Näytätte erittäin komealta ja onnelliselta parilta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, mukavia pikku ylläreitä! :) ja kiitos, onnellisia ollaankin! <3

      Poista
  4. Niiin ihania kuvia! :) Vihkiminen kuulosti ihan teidän tyyliseltä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja sitä se nimenomaan oli, juuri meidänlainen! :)

      Poista
  5. Postauksesta tuli sellainen olo, että teidän häissä olisi ollut ihan kiva olla itsekin mukana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, olipa ihanasti sanottu! :') mäkin voisin kyllä elää tuon päivän uudelleen!

      Poista
  6. Oi, kuulostaa ja näyttää tosi ihanalta! Ihania pieniä yksityiskohtia ja onnellisia kuvia! Kauniit musiikitkin olitte valinneet kirkkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon :) Musiikit oli kyllä nappivalinta eikä meidän tyyliin olisi sopinut urkumusiikki!

      Poista
  7. Oivoi, ihana vihkiminen! Rento ja onnellisen oloinen!

    VastaaPoista
  8. Kuvien mukaan teidän häissänne näyttäisi olleen mahtava meno ja tunnelma!
    Kiinnostuin tuosta teidän kappaleesta joka soi kun kävelitte alttarille. Ja haluaisin saman kappaleen itsekin. Miten meni musiikin pituuden kanssa, riittikö se hyvin? :)

    S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Häät olivat kyllä loistavat! :) Ja tuosta biisistä. Biisihän itsessään on aika pitkä, mutta meillä oli kirkossa oma pianisti, joka sitten lopetteli kappaleen kun sopiva kohta siihen tuli. :)

      Poista